Viimeinen kokonainen päivä Groningenissa. Tuntuu, että just
mä tänne tulin, tuijottelin ulos ikkunasta mun ysikerroksen huoneesta ja mietin, että
mihin taas olen nenuni laittanut. Ja nyt on viimeinen päivä menossa. Tulin
juuri läksiäisistä, jotka muutamat Iidan käytäväläisistä olivat meille
järkänneet. Ne olivat jopa ostaneet suklaakakun, jossa oli kaksi lumiukkoa
edustamassa Suomea. :D Siinä sitten kakkua mussuttaessa höpöteltiin
kaikenlaista Australiasta jäästä tehtyihin hotelleihin ja sotauhkista
salibandyyn. Täydellinen päätös viimeiselle päivälle.
Tavaroitani olen jo pakkaillut viimeiset pari päivää, ja en
vain voi uskoa, että kumpikaan laukku ei ole vielä lähellekään 20kiloa. Ja
mulla on nyt mukana niinkin random-juttuja, kuten turkooseja henkareita ja
täkki. Kyllä, luitte oikein. :D Tämä joulukuu on superhuono ajankohta myydä
tavaroita, kun ihmiset lähtevät jouluksi pois ja uudet asukkaat tulevat vasta
tammikuun loppupuolella. Ja mä en vain pysty heittämään upouutta peittoa, jota
olen sen nelisen kuukautta käyttänyt, roskikseen, joten meikä aka
peitonpelastaja päätti ottaa sen mukaan Suomeen. Hehe, on sitten ainakin joku
hauska fakta kerrottava lapsenlapsille. :'D
Tuntuu kyllä superoudolta palata Suomeen, vaikka innolla
sitä ootankin. Mutta jotenkin se matka, mille viime toukokuussa lähdin, tulee
nyt päätökseen. En olisi ikinä uskonut, että joskus koittaa vielä se vuosi,
että asun suuremman osan ajasta ulkomailla kuin Suomessa. Nyt olen kyllä saanut
muista maista vähäksi aikaa tarpeekseni, ja olen jo luvannut itselleni, että ensi vuonna en matkusta muualle kuin Viroon (jos
sitäkään..). :D Ensi vuosi jännittää aika lailla, mutta sen sijaan, että alan
sitä nyt stressaamaan, aion nauttia kotona olemisesta, joulusta, kahvista,
ystävistä ja Turusta.
Lopuksi vielä spesiaali-iso thänkjyy mun tukipilarilleni, jonka kanssa olen tämän syksyn viettänyt höpsötellen, nauruun tikahtuen, pyöräillen, chillailen, herkkuja mussuttaen ja matkustellen. Toivon, ettei meijän toilailut tähän pääty, sillä mikäs onkaan hauskempaa, kun toilailla yhdessä Suomessa. ♥
Lopuksi vielä spesiaali-iso thänkjyy mun tukipilarilleni, jonka kanssa olen tämän syksyn viettänyt höpsötellen, nauruun tikahtuen, pyöräillen, chillailen, herkkuja mussuttaen ja matkustellen. Toivon, ettei meijän toilailut tähän pääty, sillä mikäs onkaan hauskempaa, kun toilailla yhdessä Suomessa. ♥
My last day in Groningen. I feel like I just came here and I remember my first day here and that tiny moment of fear that
I want to go back home. And now I’ve been here almost four months. I just came
back to my and Iida’s “farewell party” that Iida’s floormates have arranged to
us. They had even bought a chocolate cake. That was so sweet! :)
I’ve been
packing last couple of days all my stuff to two suitcases, and believe or not,
but I’m going to take my turquoise hangers and blanket with me. Yes, you read
right. In December it's really hard to sell your stuff, and I couldn’t throw away
my barely new blanket, so I a.k.a blanket savior decided to take it with me to
Finland. :'D
I must
admit that it feels so weird to come back to Finland, even I’m also very
excited. It just feels that the journey I started by myself at the beginning of
May ends now. I’d never believe that sometimes it comes that year that I live abroad
more than six months in total. the year 2015 scares me a little bit, but
instead of stressing about it now, I’m going to enjoy being home, Christmas,
coffee, my friends and Turku.
In the end, I want to say biiiig thank you to my partner in crime who has stood me last four months. I think you deserve an award or something.. ♥
In the end, I want to say biiiig thank you to my partner in crime who has stood me last four months. I think you deserve an award or something.. ♥