Three months in Groningen

Wou, ihan hurjaa ajatella, että marraskuu on kohta ohi. Mikä kuukausi, huhhuh! Nyt oikein naurattaa, kuinka optimistinen olin kuun alussa, että tästä tulee hyvä kuukausi. No, toivossa on aina hyvä elää. 

Celebrating my 21 anniversary with Iida; tea time @Doppie and The Best of Me @Pathe. / Getting ready to ESN Halloween party and birthday celebration part II. / Because of I didn't like salami pizza, I took the salamis off, added some rucola, feta and tomatoes and delicious pizza was ready. / Me in the job interview; first it was fun, then not so fun anymore... / Exploring Groningen; I love this city.

Kuten huomata saattaa, ei paljon tullut rustattua tämän kuukauden aikana, mitä nyt pienen valitusvirren kuun alussa rallattelin.. Kuukausi alkoi kokeisiin lukemisella, tai oikeastaan "katon viisi jaksoa Sinkkuelämää ja luen kerran hollanin kieliopin" -lukemisella. Koeviikolla mulla oli maanantaina enkun koe ja torstaina hollannin koe. Enkussa vähän tuskanhikea pukkasi, mutta onneksi hollanti oli varma nakki. Sitten odoteltiinkin tuloksia ja olin ihan varma, että feilaan enkun; heräsin keskellä yötä pohtien "laitoinko mä siihen don't vai doesn't?!??!?" Noin viikko kokeiden jälkeen tulokset alkoivat tipahdella ja kaikista selvittiin kunnialla. Nyt pyörähtivät käyntiin Online Marketing ja Corporate Social Responsibility. Ekassa olen vielä jotenkuten kärryillä, mutta CSR menee yli korkealta ja kovaa. Ei auta muu kuin rukoilla..

Oh, how happy I was, when I found my fav cheese from Albert Heijn! / My "performance anxiety" makeup, love it! / Citron-macaron thee and some birthday cards. / Normal weather in Groningen... / Red lips help any time, when you feel little bit down; for example, when you have English exam. / #meikkipaikkahaaste / Celebrating the end of exam week and admiring Christmas lights at the centrum of Groningen.

Lisäksi musta on kuoriutunut maaninen sarjojen katsoja. Pelkästään marraskuun aikana aloitin katsomaan neljää uutta sarjaa. Carrie Diaries sain jo katsottua ja jatkoin siitä suoraan Sinkkuelämään. Voi sitä riemun päivää, kun The 100 katsoessani, ruutuun ponnahti Valtiattaren mainos. Ehdottomasti yksi mun kevään lempparisarjoista, joka loppui ärsyttävästi 9 jakson jälkeen kuin seinään, ja nyt se oli saanut ekaan kauteen vielä 13 jaksoa lisää ja tokaa kautta oli tullut jo 7 jaksoa. Joulu tulikin etukäteen. 

Ollaan me vähäsen Iidan kanssa ulkoiltu ja käyty mm. keskustassa jouluvaloja ihastelemassa ja viime perjantaina oli tarkoituksena lähtee nollaamaan Kolmeen Siskoon. Ostettiin oikein viinipullo, jota Iidan keittiössä lipitettiin samalla syvällisiä keskustellen. Eipä kuitenkaan päästy Iidan keittiötä kauemmas ja hyvä niin, koska seuraavana aamuna mulle oli puhjennut jäätävä flunssa, viikonloppu meni jopa vähän kuumeilessa ja nyt vasta on valoa tunnelin suulla.

I finally found shrimps!! / I have this "habit" that when I am bored, I like to play with my hair. I haven't bored at all in this month... / Period two begins! / Sometimes the wing succeed perfectly. / Wine night with Iida and yes, it is Finland. Is it not obvious..? / It's very hard to take selfies when you're sick.

Toivottavasti joulukuu tuo mukavia asioita tullessaan. Suunnitteilla on reissua Amsterdamiin ja Rotterdamiin, joululahjashoppailua ja kotiinlähtöönkin on enää noin kolme viikkoa. Hieman vielä stressiä aiheuttaa epätieto siitä, että täytyykö tulla takaisin vai ei, mutta kuten rakas siskoni kerran tokaisi, että keep smiling! ;)

Wow, it's so crazy to think that November is soon over. What a month! How optimistic I was at the beginning of month that this month is going to be good. Hah, yeah right.  

As you can see, I haven't written that much during this month. But now you get a little summary.. The month started by reading to exams, or rather "I watch five episodes Sex and The City and then I read once this grammar". In the exam week I had on Monday English exam and on Thursday Dutch exam. English was kinda hard, but luckily Dutch was much more easier. Then I had to wait for results. That was awful.. I woke up in the middle of night by wondering "did I wrote there don't or doesn't?!?!?!?". About a week after exams, we got the results and I passed each course. Now began my second period and I have two courses: Online Marketing and Corporate Social Responsibility. Online Marketing is still kinda understandable, but CSR... oh my, I must start to pray. 

Moreover, I've become a manic series' viewer. I've started to watch about four new series during November. Most happy I am about Reign, my fav TV show in last spring which unfortunately ended suddenly, but now it has got 13 new episodes to season 1 and the season 2 just started. Christmas came earlier this year..

Couple weeks ago me and Iida had tea time at Doppie, and we also celebrated the end of exam week and our new courses. After chit-chatting there, we admired the beautiful Christmas lights at the centrum. Last Friday we planned to go out and we bought a bottle of wine and talked deep stuff at Iida's kitchen. Well, we never got out of that kitchen, and in the end it was good thing, because next morning I woke up with the baddest flu ever. I hate to be sick.

I hope that December brings good things. We've planned trips to Amsterdam and Rotterdam, little bit Christmas shopping  too and it's about three weeks and then we're off to home! I'm little bit concerned that do we have to come back or not, but like my sister once said me, keep smiling! ;)

Romeo & other stories

Olen aina ajatellut pitää tämän blogin positiivisuuden tyyssijana. Ranskassa ollessani mulla oli pari isoa romahdusta, mutta päätin vaijeta niistä, koska ketä kiinnostaa lukea toisen ruikutusta. Ittepä sinne hain.. Enivei, nyt tuli mun mittani täyteen, ja seuraava teksti tulee olemaan mun ainoa ruikutukseni, joka ikinä tässä blogissa nähdään. Jonnekin on nyt vain pakko oksentaa koko pään sisältö. 

Marraskuu. Lokakuun ollessa vähän niin ja näin aattelin että marraskuu on uusi kuukausi ja siitä tulee hyvä kuukausi. Marraskuu vielä alkoikin superhienolla säällä ja viime sunnuntaina kävin polkemassa ympäri Groningenia ihastellen syksyä. Mua alkoi nimittäin ahdistaa ajatus siitä, että täällä on ollut jo kauan, mutta silti aina vaan kulkee niitä sanoja reittejä kouluun, kaupaan ja kaupunkiin. Mulla on myös aina näitä omia fiksaatioita ja yksi niistä on se, että kuinka mua ärsyttää, jos joudun aina risteyksestä kääntymään tiettyyn suuntaa joka ikinen kerta. Sitten aina mietin, että mitä jos kääntyisinkin tuohon toiseen suuntaan. Mitä sieltä tulisi vastaan? No nyt sitten ko lähdin sotkemaan pyörälläni ni ainoana suunnannäyttäjänäni oli se, että käännyn aina vastakkaiseen suuntaan ko mulla on tapana, ja matkalta löytyikin aika huikeita maisemia. Ihania puistoja, kanaalien varsilta paljon laivakoteja, söpöjä kahviloita ja suloisia pikku putiikkeja. Oli kiva myös saada vähän väriä poskille ko koko viikonlopun olin koomannut huoneessani. Marraskuu siis sai mukavan alun.

Kunnes.

Tiistaina mulla oli Career Trainingin esitys, jossa mun piti näyttää mun myyntipuheeni. Mua jännitti aivan hitosti, ja oman vuoroni tullessa, mun kädet tärisi niin paljon, etten meinannut saada ensin muistitikkuni suojakorkkia auki. Mun trikkini esiintymisjännitykseen on aina ollut se, että puunaan itteni paraatikuntoon, sillä jos joku menee vikaan ni ainakin mä näytän hyvältä. Mun ongelmani ilmeni kuitenkin jo ennen tunnin alkua, sillä pyöräni avain katkesi kahtiaan lukiten pyörän ja jättäen avainosan lukon sisään. Päätin olla panikoimatta vielä, koska en voinut tuntiin tehdä asialle mitään. Sitten jännityksissäni unohdin koko pyörän avaimineen, kunnes tunti päättyi. Kävelin pyöräni luokse pohdiskellen, että mitäs hittoa sitä nyt tehdään... Yritin kaiken keinoin saada avainta ulos sekä avaamalla lukkoa muilla keinoin (aka potkimalla), mutta tuloksetta (tavallaan ihan hyvä juttu, right..?). Päätin että vien pyörän liikkeeseen, josta olin ostanut sen, ja ne saavat avata lukon siellä. Aloin taluttaa pyörääni kannatellen takapyörää ilmassa ja päästyäni parisataa metriä eteenpäin luovutin. Istahdin kadulle ja purskahdin itkuun. 

Siinä itkiessäni ajattelin, että tässä nyt sitä ollaan. Itketään pyörän takia. Teki mieli soittaa äitille ja itkeä elämän kurjuutta, kunnes tajusin että mulle ei ole oman liittymän simkorttia mukana,  joten en voi soittaa. Itketti vielä enemmän. Sitten ajattelin, että nyt mun vaivalla puunattu nassuni on pilalla. Lisää itkua. Eniten mua harmitti se, että tämä ei ole ensimmäinen kerta ko mulla on ollut ongelmia pyörän kanssa. Puolukkani ”menehtyi” hieman yli kuukausi takaperin takapyörän mennessä rikki. Mä raahasin sitä 45minuuttia pyöräliikkeesseen (kirjaimellisesti raahaten, sillä välillä takapyörä ei liikkunut olleskaan), jossa todettiin, että "joo takapyörä on rikki." Oh really? En viittinyt ruikuttaa asiasta sen enempää ja satsasin uuteen pyörään ja Romeo rullaili kuvioihin. Se on ollut paljon luotettavampi kumppani kuin Puolukka, mutta selkeesti sen akilleen kantapää oli tuo himputin lukko. 

Sitä alkaa miettiä, että miksi aina kaikki ikävät jutut sattuu sydämeen kymmenen kertaa pahemmin ja unohtaa kaikki pienet happylittlethingsit, joita tämä elämä heittelee eteeni. Mä tulin yksi päivä kaupassa superonnelliseksi ko löysin mun lemppari morbier-juustoa. Koukuttauduin täysin sarjaan The 100, kiitos Iidan. Groningen on supernätti, silloin kun se ei ole normaalissa ilmatilassaan. Roosa lähetti mulle Suomesta söpön Pikky Myy -kortin. Sitruunamacaroni-tee on über hyvää. Onnistuin kerrankin tekemään älyttömön hienon cut creasin. Löysin kaupasta katkarapuja sopuhintaan, vaikka olin jo luovuttanut niiden suhteen nähdessäni hintojen pyörivän 10eken paikkeilla. Nämä ovat ihan hassuja asioita, mutta toisaalta se lämmittää mieltä, ettei ikinä tiedä, koska se seuraava onnentunne iskee.

Tällaista tällä kertaa. Tajunnanvirtaa vailla päätä ja häntää. Onneksi joka päivä on uusi alku, ja Iidan avustuksella vietiin keskiviikkona Romeo korjaamoon ja nyt taas rullailee. #happylittlethings